Vähiin käy ennen kuin loppuu. Nimittäin päiväni täällä Ghanassa ja
etenkin koulussa. Muutama hassu viikko työskentelyä, jonka jälkeen on
jokaiselle vuoden verran vapaaehtoistyötä järjestössäni tekevälle luvassa
kuukauden loma. Viime teksti taisi olla myös juuri loman korvilla, mutta mikäs
sen mukavampaa ajanviettoa!
Blogi on jäänyt vähemmälle varmastikin, koska elämästä on tullut
sitä tuttua ja turvallista arkea ja toisaalta, koska paluu lähestyy kovaa vauhtia. Millä tarinoilla sitä
sitten viihdyttää, jos kaiken on jo kertaalleen kertonut! Suomeen palaaminen
tulee olemaan varmasti jotain, mitä en pysty edes oikein vielä
kuvittelemaankaan: monet täällä olleet sanovat, että parin päivän päästä koko
Ghanassa-oloaika tuntuu kuin yhdeltä unelta. Saa nähdä, miten meikäläinen
ottaa suomalaisen elämän taas haltuun – totuttelemiseen menee varmasti tovi jos
toinen.
Tästä kirjoituksesta tullee viimeinen, jonka jälkeen tulen luultavasti jakamaan vielä yhden kappaleen suomalaista laatumusiikkia. Kuulin sen ensimmäistä kertaa vähän ennen tänne tulemista ja päätin,
että sen laitan blogiini ennen kuin poistun Afrikan tantereelta.
Kiva, jos tätä on lukenut joku muukin kuin oma äiti (ja äidillekin
kiitos mielenkiinnosta) ja kerrotaan sitten tuonnempana, jahka sinne pohjoiseen
päästään, jutut vähintään neljään kertaan aina yhtä mehevin detaljein. Sama
koskee tietysti vastavuoroisesti myös Suomen päässä vuoden aikana koettua!
Kirpakkaa juhannusta, toivottavasti siellä eivät säät noudata
perinteitä vaan yllättävät positiivisesti.
Kiitos ja kumarrus ja palataan –
vielä kertaalleen.
