Hellurei ja hempeää juhannusta!

Vähiin käy ennen kuin loppuu. Nimittäin päiväni täällä Ghanassa ja etenkin koulussa. Muutama hassu viikko työskentelyä, jonka jälkeen on jokaiselle vuoden verran vapaaehtoistyötä järjestössäni tekevälle luvassa kuukauden loma. Viime teksti taisi olla myös juuri loman korvilla, mutta mikäs sen mukavampaa ajanviettoa!

Blogi on jäänyt vähemmälle varmastikin, koska elämästä on tullut sitä tuttua ja turvallista arkea ja toisaalta, koska paluu lähestyy kovaa vauhtia. Millä tarinoilla sitä sitten viihdyttää, jos kaiken on jo kertaalleen kertonut! Suomeen palaaminen tulee olemaan varmasti jotain, mitä en pysty edes oikein vielä kuvittelemaankaan: monet täällä olleet sanovat, että parin päivän päästä koko Ghanassa-oloaika tuntuu kuin yhdeltä unelta. Saa nähdä, miten meikäläinen ottaa suomalaisen elämän taas haltuun – totuttelemiseen menee varmasti tovi jos toinen.

Tästä kirjoituksesta tullee viimeinen, jonka jälkeen tulen luultavasti jakamaan vielä yhden kappaleen suomalaista laatumusiikkia. Kuulin sen ensimmäistä kertaa vähän ennen tänne tulemista ja päätin, että sen laitan blogiini ennen kuin poistun Afrikan tantereelta.

Kiva, jos tätä on lukenut joku muukin kuin oma äiti (ja äidillekin kiitos mielenkiinnosta) ja kerrotaan sitten tuonnempana, jahka sinne pohjoiseen päästään, jutut vähintään neljään kertaan aina yhtä mehevin detaljein. Sama koskee tietysti vastavuoroisesti myös Suomen päässä vuoden aikana koettua!

Kirpakkaa juhannusta, toivottavasti siellä eivät säät noudata perinteitä vaan yllättävät positiivisesti. 

Kiitos ja kumarrus ja palataan – vielä kertaalleen.