Matka alkoi suoraan sanottuna pienellä jännitysmomentilla. Järjestelmällisyys on useimmiten toinen nimeni, mutta toisinaan kuitenkin me suhtkoht järkevätkin ihmiset (ja ehkä juuri nimenomaan me) teemme virheitä juuri niinä hetkinä, kun vähiten mitään mullistavaa kaipaisimme.
Helsinki-Vantaan lentokentällä oli paperit ja koneet sekaisin ennen kuin sinne astuinkaan tänä aamuna klo 04:00. Muuten tyhjä kenttä, mutta pitkä jono oman lentoyhtiöni lähtöselvityspisteessä. Jonon kasvaessa ja jalkojen puutuessa ilmeni, että kahdesta tiskistä toisen tulostin oli sanonut itsensä irti. Viereisen tiskin tyttö tulosteli aikansa molempien pisteiden lentolippuja, kunnes totesivat, että parempi on antaa lipukkeet vasta koneeseen astuttaessa jokaiselle henkilökohtaisesti käteen.
Omalta osaltani päätin hämmentää soppaa vähän lisää. Tulin tiskille kädessäni lentolippu ja passi yhteiseen muovitaskuun tiukasti pakattuina. Huojentuneena viimein pääsystä tiskille heitin toisen kahdesta matkalaukustani punnittavaksi. Samassa aistin kädessäni jotain ja kuulin äänen ”sssshhhviuh”. Missä passi?! Senhän heitin tietysti viisumeineen kaikkineen tiskin alle, kadoksiin. Kylmähermoisesti päättelin, että tämä matka tyssäsikin tähän ellei joku pian täräytä paikalle ja mieluiten sorkkaraudan tai muun järeän teräaseen kanssa. Tiskin toisella puolella oleva nainen katsoo epäuskoisena minuun: ”Eihän se passi tuonne voinut mennä?” ”Menihän se”, totesin. Mielessäni ehdin tehdä jo hätäsuunnitelman ja päätin, ettei se Ghana yhdestä tytöstä ole seuraavaan kuukauteen kiinni. Jos passia ei saa, matka kääntyy takaisin kotiin, uusi passi ja viisumi hakuun, minkä jälkeen uudet lentoliput hankintaan. Olin tietysti ehtinyt vuokrata asuntoni jo pois ystävälle; tokihan sitten alivuokralaiseksi olisin myös omaan kotiini mahdollisesti päässyt. Tappiot rapiat 700 euroa.
Tiskin takaa soitettiin yhtä jos toista puhelua ja selitettiin ”että kun tällainen ongelma, asiakkaan passi KUULEMMA lojuu jossain tuolla koneiston alla…”. Vihdoin huoltomies, ei ihan välttämättä aamuihminen hänkään, tulee paikalle klo 05:05. Lentokoneen lähtöön 25 minuuttia. Lopulta huoltomies nappaa passin koneitten vierestä ja toteaa, että inhottavamminkin olisi voinut käydä. Kaikeksi onneksi passi ei ollut jäänyt uumeniin vaan lennähtänyt muovitaskusta suoraan koneiston viereen, lattialle, näkymättömiin meidän kaikkien silmistä.
Tavarat saatiin tsekattua. ”Koneen lähtöön 17 minuuttia”, äiti huitoo vierellä. Nopeat halit, tirautan kyyneleet ja matka maailmalle alkaa.
Aina en tiedä, mikä tarkoitus kaikilla ongelmilla ja ylimääräisellä stressillä ja turhalla säätämisellä on. Olisin aivan hyvin aloittaa vuoden taipaleeni Ghanaan ILMAN passin heittämistä keskelle matkatavaranlastauspistettä. Toisaalta opin pitämään kiinni passista. Ehkä vuoden aikana tulee eteen tilanne, jossa tiukka ote passista auttaa ratkaisevasti.
Nooh, pieni problem, huomaat sen varmasti vielä vuoden aikana! Äiti ehkä otti sen vakavammin: Miten Anni pärjää siellä, se passikin meinasi kadota heti alkumatkasta!" Anni pärjää. Anni Rita Solja! Pidä hauskaa!
VastaaPoista