PATIENCE AND RELAX

On lauantai ja melkein viikko takanapäin. Meitä on nyt yhteensä 22 vapaaehtoista kuudesta eri maasta. Tyttöjä ja poikia Ruotsista, Saksasta, Itävallasta, USA:sta, Sveitsistä ja minä ainokaisena Suomesta. Ikähaarukassa olen kärjessä sveitsiläisen Yordan kanssa, porukan keski-ikä huitelee 19-20 vuodessa. Saksalaisten invaasioksikin tätä voisi kutsua – heitä on yli puolet porukasta.

Elämä rullaa oikein mukavasti. Suomalainen pessimismi nostaa välillä päätään ja varoittaa, ettei vain menisi liiankin hyvin. Uskoisin, että kulttuurishokki nro. 1 on kohdattu ja toista odotellessa; kolmannesta vielä puhumattakaan. Kokenutta matkailijaa kuunnelleena tiedän, että yleensä kestää muutama viikko, kunnes ymmärrys räjäyttää tajunnan: täällä ollaan ja täällä pysytään.

Viikon aikana on tutustuttu paikalliseen kulttuuriin, opiskeltu maan 46 kielestä käytetyintä, twi-nimistä kieltä, kierrelty kaupungilla, hankittu paikalliset puhelinliittymät, vaihdettu rahaa, torjuttu yli-innokkaita katumyyjiä, keskusteltu, tutustuttu muihin reissaajiin, syöty herkullista ghanalaista ruokaa (bankua, jamssia, keittobanaania), käyty yksillä paikallisessa ja sulatettu tätä kaikkea öisin hyttysverkon suojissa ja tuulettimen käydessä tasaista hurinaansa.

Moneen asiaan on jo ehtinyt tottua, itse asiassa paljon nopeammin kuin olisi voinut kuvitellakaan. Ensimmäisen yön vietin vuokrakämpässä, missä ei ollut lainkaan vesijohtoverkostoa. Kaikki vesi saatiin pienistä 5 dl:n pussukoista. Vuorokauden vietettyäni tässä talossa tulin Pelastusarmeijan ylläpitämään hostelliin, jossa valmennusleiri järjestetään. En voinut uskoa silmiäni, kun näin suihkun sekä vesihanan, joista tuli vettä ihan vain nuppia kääntämällä. Täällä on ehdottomasti veden tärkeys iskenyt minuun kuin kiveen. Suoraan sanottuna ensimmäisen päivän kokemuksen valossa tämä matkaoppaan mukaan über-low-budget-hostelli, missä nyt olemme on kuin majailisi viiden tähden luxus-resortissa.

Salvation Army Hostel

Leirin alussa opimme kaikista hyödyllisimmän opin, mitä Ghanassa tulee ikinä tarvitsemaan: Just to have PATIENCE and RELAX. Tämä ohje ja eritoten nuo kaksi sanaa toimivat jokaisessa tilanteessa ja tekevät täällä olosta mahdollisimman mieluisan. Ikinä ei voi etukäteen tietää, jos jokin mättää liikenteessä, byrokratiassa tai tekniikassa. Toisaalta täällä voi myös toden teolla jäädä suustaan kiinni ties kuinka pitkäksi aikaa. Ghanalaiseen tapaan on kohteliasta vaihtaa kuulumisia pitkään, hartaasti ja kysellä vointia useaan otteeseen. Kaiken tämän keskellä kärsivällisyys ja rentous ovat kaksi avainta, joiden avulla kulkea eteenpäin. Ensimmäisinä päivinä asioiden paikallaan seisominen oli turhauttavaa ja tuntui, että täytyi päästä olemaan tehokas ja mennä kohti päämäärää. Muutamien päivien saatossa odottelusta, ihmettelemisestä ja mukavasta jaarittelusta on tullut osa päivärytmiä. Väittäisin, että pystyn jo tuntemaan, kuinka suorittaminen ja määrätietoinen eteneminen Ei-yhtään-minnekään alkaa pala palalta poistua tästä porukasta. All you need is to have patience and relax; tällaisen ajattelutavan sanomaa voisi levittää mieluusti ja järjettömän päämäärättömästi ympäri maailman.